Ympäristöministeri Paula Lehtomäen (HS 6.8.2010) mielestä Sipoonkorven kansallispuiston kohtalolla ei ratkaista hallituksen ympäristöpolitiikan onnistumista. Ei ratkaistakaan. Luonnon- ja ympäristönsuojelussa ei ole mahdollista tehdä yhtä superpäätöstä, jolla turvataan Suomen lajit ja elinympäristöt. Sipoonkorpikaan ei yksin ratkaise kaikkea, mutta olisi yksittäisenä päätöksenä hyvin merkittävä, kuten Vihreiden johto sekä ministeri Tuija Brax ovat linjanneet.

Luontoa ei auta yleinen luontomyönteisyys ja suuret puheet, jos aina päätöksenteon hetkellä valitaan luonnon sijaan esimerkiksi hotellimatkustajien (häviäjänä Pallas-tunturi), maanviljelijöiden (häviäjänä Itämeri) tai kalastajien (häviäjänä saimaannorppa) etu. Ja näin tällä hallituskaudella on käynyt keskustaministerien johdolla.

Päätös Sipoonkorven kansallispuistosta on mahdollisuus konkreettisesti edistää luonnonsuojelua.

Toisin kuin Lehtomäki väitti, vihreät eivät ole toimineet seutukunnallisessa päätöksenteossa puoluejohdon tahdon vastaisesti vaan päinvastoin pyrkineet edistämään laajan ja ehjän kansallispuiston perustamista.

Vihreät tekivät maakuntahallituksen lausuntoon muutosesityksen, jolla pyrittiin muun muassa varmistamaan ekologisten käytävien turvaaminen Sipoonkorvesta merenrannalle sekä alueen luontoarvojen turvaaminen maakuntakaavoituksessa. Vihreiden esitys kaatui äänin 11–6.

Luonnonsuojelun ja virkistyskäytön kannalta tarpeeksi laaja kansallispuisto Sipoonkorpeen on kaikkien vihreiden yhteinen tahto. Ministeri Braxin vaatimus päätöksen kiirehtimisestä on aiheellinen, sillä Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto tekee parhaillaan esityksiä Itäsalmen asuinalueen kaavoittamiseksi. Lehtomäen tulisikin nyt kertoa, miten hän aikoo edistää asiaa tällä hallituskaudella.

Sanna Hellström
Maakuntahallituksen vihreän ryhmän puheenjohtaja

Anniina Kostilainen
Maakuntahallituksen jäs en ja Vantaan vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Mari Puoskari
Helsingin vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti monen tunnin keskustelun ja äänestyksen jälkeen tarjota kouluissa kasvisruokaa yhtenä päivänä viikossa. Päätös on hieno muutos kohti ilmastoystävällisempää ja monipuolisempaa ruokaa. Yksi kasvisruokapäivä ei vielä maailmaa paranna, mutta on askel oikeaan suuntaan.

Päätös ei suinkaan ollut useimmille ryhmille yksinkertainen. Vihreät olivat ainut ryhmä, joka yksimielisesti kannatti esitystä ja rkp ainoa yksimielinen vastustaja. Jälleen kerran tuli todettua sekin, että näissä ”omantunnon kysymyksissä” Vihreä ryhmä usein päätyy yhteen mielipiteeseen ilman ryhmäkuria.

Vastustajien perusteluista olisi voinut luulla, että ehdotuksena on, että jätetään kouluruoka kokonaan tarjoamatta yhtenä päivänä viikossa ja sen tilalla pidetään aatteellinen luento. Kasvisruoka aiheuttaa syömishäiriöitä, eikä ainakaan tarjoa riittävästi energiaa kasvavalle koululaisille. Kasvisruoka tekee kouluruokailusta ideologisen tilaisuuden ja tuhoaa ruokailuhetken hengähdystauon. Tuskin missään muussa asiassa kukaan esittäisi, että kaupungin toiminnassa pitää palata kivikauteen, mutta sekin on nyt kuultu. Kivikautinen ruokavalio olisi paras vaihtoehto koululaisille. Ainakin ihmisen elimistö on rakennettu sekaravinnon syöntiin ja mitä ilmeisimmin tämä elimistö vaatii lihaa jokaisella aterialla.

Joiltakin tuntui unohtuvan kokonaan, että kasvisruoka on yhtä lailla ravitsevaa ja maittavaa kuin mikä muu ruoka tahansa. Kaikilla on varmasti kouluruokalistalla suosikkeja ja inhokkeja, mutta mikään ei osoita, että kasvisruoka olisi automaattisesti ei-suosittua.
Ainakin pinaattiletut ovat päässeet suosikkien joukkoon jo useamman vuosikymmenen ajan. Herkkuja ei kuitenkaan muisteltu kun valtuutetut kertoivat kauhukokemuksiaan kasvisruuasta: kaalinpalasia piti piilotella ikeniin ja ruusukaalia yritettiin syöttää selkäsaunan uhalla.

Päätös jakoi selvästi myös sukupolvia. Sota-ajan jälkeen liharuokaa ei ollut kaikissa kodeissa tarjolla kovinkaan usein ja moni tuntui luulevan, että ajat eivät ole muuttuneet. Noiden vuosien jälkeen lihankulutus on kasvanut huimasti ja nyt harvemmin on tarjolla ei-liharuokaa. Siksi kasvisruoka onkin koulussa tarjottuna monen ruokavaliota monipuolistava asia. Moni vuosikymmeniä sitten kouluaan käynyt ajatteli selvästi, että listoille saapuu makaronivellit ja lihakeitto ilman lihaa. Valtuustosalissa ei muisteltu vuosikymmenten takaisia koulujen liharuokia, mutta epäilen, että eivät nekään kaikki olleet herkkuja. Nuorempi valtuustosukupolvi uskoi, että kasvisruoka on kunnon kouluruokaa siinä missä muutkin vaihtoehdot.

Moni, itse keskusteluun osallistunut, jaksoi myös ihmetellä kuinka valtuusto keskustelee näin vähäpätöisestä asiasta. Ehkä asia kiinnosti, koska asiasta oltiin selvästi erimielisiä ja ryhmien kannat ja äänestyksen lopputulos ei ollut selvillä ennen varsinaista äänestystä. Jokaisella oli myös mielipide asiasta. Kasvisruokapäivä ei kenties ole kaupungin mittakaavassa iso asia, mutta ei se sentään vähäpätöinen ole. Jokainen askel kohti ympäristöystävällisempää elämää on oleellinen.

Mainio kooste keskustelusta myös Youtubessa

Valtuuston keskustelut kokonaisuudessaan myös Helsinkikanavalla.

(Helsingin Vihreiden nettikolumnina 14.5. julkaistu kirjoitus)

Valtuustokauden yhtenä tavoitteena on hauska Helsinki. Valtuuston hyväksymää strategiaa tulee toteuttaa myös ensi vuoden talousarviossa, jota hallintokunnat parhaillaan valmistelevat. Taloudellisesi harmaana aikana onkin erityisen tärkeää, että kaupungissa on myös väriä ja elämää.

Nykyinen taloudellinen tilanne edellyttää säästeliästä rahankäyttöä, koska tulot pienenevät ja velkaa voi ottaa vain sen verran kuin sitä pystyy maksamaan takaisin. Usein olen kuullut sanottavan, että säästöt tulisi kohdentaa kulttuuriin ja liikuntaan, koska nämä eivät ole välttämättömiä. Olen eri mieltä. Kaupungin tarjoamat kulttuuri- ja liikuntapalvelut ovat tiukan talouden aikoina vielä tärkeämpiä kuin nousukaudella, koska asukkailla on vähemmän rahaa käytettävänään, mutta entistä suurempi tarve virkistää mieltä.

Ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä korostetaan paljon, mutta harvemmin sanotaan mitä se tarkoittaa konkreettisesti. Käytännössä se on esimerkiksi ilmaisia tai edullisia kulttuuririentoja ja liikkumaan houkuttelemista. Kaupungin budjetista sosiaali- terveys- ja sivistystoimi leikkaavat kaksi kolmasosaa. Yksi tapa saada säästöjä näihin menoihin on vähentää terveys- ja sosiaalimenojen tarvetta. Henkisesti ja fyysisesti hyvinvoiva ihminen tarvitsee vähemmän korjaavia palveluja ja siksi terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitoon kannattaa panostaa. Kulttuuri- ja liikuntapalvelut ovat mitä parhainta kivijalkaa peruspalveluissa, joilla muiden palvelujen tarvetta voidaan vähentää.

Kulttuuri muodostaa kokonaisuudessaan alle kolme prosenttia kaikista kaupungin menoista ja tuo osuus sisältää kirjastot, musiikkikoulut, taideharrastukset, teatterien tuet, kaupungin museot ja orkesterin. Jotta kaupungin kokonaisuudessa saavutetaan merkittäviä säästöjä, pitäisi leikata kulttuuritoiminta kokonaan pois. Parempi ratkaisu olisi satsata näihin palveluihin entistä enemmän ja saavuttaa vastaavat säästöt muilla sektoreilla. Hyvinvointipalveluiden vaikuttavuutta ei osata laskea yhtä hyvin kuin vaikkapa tiehankkeen tuottamaa taloudellista tulosta, mutta olen vakuuttunut, että tulosta syntyy.

Taloudellisesti kireä aika voi olla myös mahdollisuus ajatella asioita toisin. Aineellisen hyvän sijaan voi nauttia aineettomasta hyvästä. Hyvästä elämästä ei tarvitse välttämättä tinkiä, vaikka kuluttaisikin vähemmän. Kulttuuri tekee kaupungista mielenkiintoisen ja kivan paikan olla ja elää. Hyvinvoivat ihmiset, jotka viihtyvät omassa kaupungissaan ovat myös valmiita huolehtimaan omasta ympäristöstään. Oma kaupunki ei synny teknisesti toimivista palvelurakenteista ja infrastruktuurista, vaan ihmisistä, elämästä ja mukavasta ympäristöstä. Helsingistä voidaan tehdä entistä iloisempi, vaikka rahaa on käytössä aikaisempaa vähemmän.

Valtuusto äänesti viime viikolla Miina Äkkijyrkän tilan vuokrasopimuksen jatkamisesta. Äänestin sen puolesta, että sopimuksesta voitaisiin vielä neuvotella. Jäin kuitenkin vähemmistöön.

Toivoisin, että kaupungissa on tilaa omalaatuisillekin taiteilijoille, jotka eivät välttämättä käyttäydy aina ihan sovinnaisesti. Mielestäni Helsinki ansaitsisi Miinan. Toisaalta kotieläimistä vieraantuneille kaupunkilaisille lehmien näkeminen edes silloin tällöin olisi sekä mukavaa, että opettavaista. Toivoin siis, että Skatan tilalla voisivat edelleen elää sekä lehmät että taiteilija Äkkijyrkkä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että eläinten hoito olisi aiheellista siirtää muiden kuin Miinan vastuulle – ainakin yksinään. Kaupungilla on suosittuja kotieläintiloja ja yhdelle uudelle riittäisi varmasti kävijöitä. Muitakin vaihtoehtoja karjanpidolle voisi löytyä. Jos vain olisi halua etsiä ratkaisuja.

Valtuusto äänesti vuokrasopimuksen jatkoneuvotteluesitystä vastaan. Mutta tila on kaupungin ja kaava sitoo sen käyttöä. Ehkä vielä olisi mahdollista löytää Skatan tilan suhteen ratkaisu, joka palvelisi niin lehmiä, Miina kuin kaupunkilaisiakin.

”Helsinki pääkaupunkina ja seudun keskuksena on kehittyvä tieteen, taiteen, luovuuden ja oppimiskyvyn sekä hyvien palvelujen voimaan perustuva maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskus, jonka menestys koituu asukkaiden hyvinvoinnin ja koko Suomen hyväksi.”

Vihreiden mielestä visio ei oikein kuvaa kaupunkia, jossa ihmisen asuu. Esitimmekin visioksi suomenkiesisempää ja ihmisläheisempää:

”Helsinki on maailman paras kotikaupunki, jonka menestys perustuu oppimisen, luovuuden, hyvien palvelujen ja yhteisöllisyyden voimaan. Helsingin seutu on yhtenäinen metropoli, joka antaa kaikille asukkailleen mahdollisuudet hyvään elämään tasapainossa ympäristön kanssa.”

Vision muutos ei muille ryhmille neuvotteluissa kelvannut, mutta onneksi strategia ei ole vain visio. Ilkeämielisesti voisi jopa ajatella, että visio laaditaan vain strategiapaperia varten ja sen jälkeen sen voi unohtaa. Näin ei mielestäni pitäisi olla, vaan vision tulisi olla oikeasti tavoiteltava tila, joka yhdessä voidaan hyväksyä. Onneksi strategian sisältöön saatiin paljon muutoksia, joilla voidaan tavoitella tuota maailman parasta kotikaupunkia. Tuskinpa kukaan helsinkiläisiltä koskaan kertoo asuvansa maailmanluokan innovaatiokeskuksessa. Kaupunki tämä on ja sellaisena pysyy ja toivottavasti asukkaidensa mielestä viihtyisänä, palvelevana ja kiinnostavana sellaisena.

Yhtenä hyvänä muutoksena, tehdessämme parempaa kotikaupunkia, on kulttuurin lisääminen strategiaan. Alkuperäisessä strategiassa sanaa ”kulttuuri” ei mainittu lainkaan, vaikka tavoitteisiin olikin kirjattu hauska kaupunki (hyvä tavoite!). Ohjelmassa oli tapahtumien järjestäminen, mutta onneksi jo neuvotteluissa lisättiin mukaan kulttuuri monipuolisemmin, unohtamatta vapaan kentän toimijoita ja lapsia.

Tapahtumat ovat hienoja ja kannatettavia, mutta kulttuurikaupungissa pitää olla monipuolista kulttuuritarjontaa ympäri vuoden. Kulttuuri on kaupungin budjetissa pieni, mutta kaupungin viihtyisyyden ja vetovoiman kannalta, suuri asia. Kurjassa taloudellisessa tilanteessa on erityisen tärkeää, että kaikki ei muutu harmaaksi ja ilottomaksi. Vaikka rahaa on vähemmän, ei kaiken tarvitse olla ankeaa.

Keskustelu strategiasta jatkuu keskiviikkona valtuustossa. Ja valtuuston kokouksiaan voi seurata vaikka suorana lähetyksenä netistä: www.helsinkikanava.fi.

Kysyin valtuuston kyselytunnilla seuraavanlaisen kysymyksen pysäköinninvalvonnasta:

”Virheellinen pysäköinti on luvattoman helppoa Helsingissä. Tiedotusvälineet ovat uutisoineet, kuinka helppoa on pysäköidä törkeästi väärin ja välttää silti pysäköintivirhemaksu. Joissain tapauksissa virheellinen pysäköinti tarkoittaa vain saamatta jääneitä pysäköintimaksuja, mutta usein pysäköintivirheet aiheuttavat suurta haittaa tai vaaratilanteita. Virheellisesti pysäköidyt autot voivat estää ratikoiden liikennöintiä, tukkia kevyen liikenteen väyliä ja pelastusteitä, heikentää näkyvyyttä liikenteessä ja estää liikenteen sujuvaa kulkua. Luonnollisesti luvatta pysäköidyt autot sallituilla pysäköintipaikoilla vievät paikkoja niiltä, jotka etsivät luvallista paikkaa autolleen.

Luvatta pysäköinnin pitäisi olla niin tiuhaan valvottua, että luvaton pysäköinti ei ole taloudellisesti kannattavaa ja siitä seuraisi lähes aina virhemaksu. Tällä hetkellä on todennäköistä, että selviää halvemmalla jos maksaa vain pysäköintivirhemaksuja, eikä koskaan pysäköintimaksuja.

Kaupungille pysäköinninvalvojat ovat tuloerä, koska he keräävät palkkaansa enemmän virhemaksuja. Pysäköinninvalvojien rekrytointia voisi parantaa jos pysäköinninvalvojalta ei edellytettäisi ajokorttia ja työtä voisi tehdä joustavin aikatauluin. Pysäköinninvalvojan työ ei sinänsä edellytä ajotaitoa, eikä säännöllistä työaikaa.

Pysäköinninvalvonnan tehostamiseksi olisi lisäksi tärkeää saada pikaisesti rengaslukot käyttöön ja pysäköintimaksu korotetuksi vähintään julkisessa liikenteessä liputta matkustamisen rangaistusmaksun tasoiseksi.

Kuinka pian Helsingin kaupungin pysäköinninvalvonta saadaan niin tehokkaaksi, että luvatta pysäköinti ei ole enää kannattavaa ja virheellisen pysäköinnin haitat voidaan minimoida?”

Kysymykseni ei tällä kertaa pääsyt suulliseen käsittelyyn valtuuston kokouksessa, mutta sain siihen kirjallisen vastauksen. Vastaus on kokonaisuudessaan nähtävissä kaupungin nettisivulla.

Pysäköintivirhemaksuja on annettu viime vuosina kokoajan lisääntyvä määrä, hyvä.

Viremaksun suuruus ja rengaslukon käyttö ovat valtion päätösten varassa. Pysäköintivirhemaksua pitäisi ehdottomasti korottaa. Nykyisin virheellisestä pysäköinnistä saa korkeimmillaan 50 euron maksun, kun samaan aikaan liputta matkustamisesta rangaistaan 80 eurolla. Pysäköintivirheen pitäisi olla vähintään yhtä suuri rike kuin liputta matkustaminen. Mielestäni korkeampi. Liputta matkustaja tarkoittaa menetettyä lipputuloa, mutta virheellisesti pysäköijä saattaa tukkia pelastustien, estää ratikan kulkemisen tai olla kävelijöiden ja pyöräilijöiden esteenä. Pysäköintivirhe on siten hyvin usein haitta muille kulkijoille, eikä pelkästään saamatta jäänyt pysäköintimaksu.

Pysäkinvirhemaksun pitäisi olla niin suuri, että se ehkäisee virheellistä pysäköintiä. Tällä hetkellä autoilijalle saattaa olla taloudellisesti kannattavampaa ottaa vastaan muutama sakko kuin maksaa pysäköinnistään. Rengaslukolla olisi varmasti ennaltaehkäisevä vaikutus ja siksi se pitäisi saada mahdollisimman nopeasti käyttöön.

Vastauksessa todetaan, että pysäköinninvalvojien määrää on tarkoitus lisätä ensi vuoden budjetissa. Pysäköinninvalvojat keräävät palkkansa verran – tai jopa enemmän – virhemaksuja, joten lisävalvojien palkkaaminen on kaupungin kannalta taloudellisesti kannattavaa. Ensi vuoden talousarvion valmistelu alkaa tänään valtuuston lähetekeskustelulla. Täytyy varmistaa, että syksyllä päätettävässä budjetissa on mukana lisäresurssit pysäköinnin valvontaan.

Tavoitteenani on, että kaupunkiin saataisiin enemmän tilaa jaloin ja pyörällä kulkeville ja siten parempi ilma sekä viihtyisämpi kaupunki. Pysäköinninvalvonnan lisäksi autoilua pitää rajoittaa muutenkin ja muiden kulkumuotojen osuutta ja houkuttelevuutta tulee lisätä. Kannatan keinoina esimerkiksi ruuhkamaksuja, pysäköintipaikkojen vähentämistä maan päällä, joukkoliikenteen lisäämistä ja lipunhintojen alentamista, autottomien asuinkiinteistöjen ja –alueiden suunnittelua, pyörätieverkon kehittämistä ja pyöräparkkien lisäämistä, liityntäpysäköinnin lisäämistä sekä autottoman keskustan toteuttamista.

Ministeri Hyssälä päätti siirtää Lääkelaitoksen Kuopioon. Hän vähät välitti siitä mitä Lääkelaitoksen työntekijät ovat asiasta mieltä tai siitä, mitä vaikutuksia tällä siirrolla on Lääkelaitoksen toiminnalle. Keskustalainen ministeri halusi pitää kiinni politiikasta, joka mukaisesti aluepolitiikan ensisijainen tarkoitus on siirtää näkyvästi työpaikkoja Helsingistä muualle Suomeen, riippumatta päätösten pitkäaikaisista vaikutuksista. Varmaan savolaiset taputtavat käsiään, mutta ihmettelen, että Pääkaupunkiseudulla yksikään asukas äänestää keskustalaista poliitikkoa yhtään minnekään.

Lääkelaitoksen työntekijöistä läheskään kaikki eivät lähde yhtään minnekään. Esimerkiksi yksikään eläinlääkäreistä ei muuta laitoksen mukana. Kuopiossa on ihan varmasti mukavat asunnot ja halvemmalla kuin Helsingissä, hienot maisemat, paljon harrastusmahdollisuuksia, hyvät palvelut… Kyllä minäkin tiedän, että Kuopio on mukava kaupunki. Ei tässä Kuopiota vastaan taistella, mutta Lääkelaitoksen työntekijöillä on jo perheet Helsingissä, puolisolla työpaikka, lapset päiväkodeissa tai kouluissa, sosiaaliset verkostot ja harrastukset. Muutto on useimmille mahdotonta, vaikka Kuopio olisi kuinka kiva paikka asua.

Moni on todennut, että eihän paperitehtaan työntekijältäkään kysytä, kun tehdas lakkautetaan ja toiminnat siirretään maan rajojen ulkomaille. Paperitehtaan työntekijää kohtaa tilanne, joka on suuri henkilökohtainen tragedia, joka koettelee myös paperitehtaan työntekijän perhettä. On siis oikeus ja kohtuus, että helsinkiläiselle Lääkelaitoksen työntekijälle tehdään ministerin toimesta sama asia? Paperitehtaan työntekijää varmasti lohduttaa, kun hän huomaa, että myös helsinkiläiseltä viedään työpaikka alta.

Mitä sitten tapahtuu Lääkelaitokselle kun se siirretään? Eläinlääkkeiden osalta Lääkelaitos huolehtii siitä, että lääkkeet ovat turvallisia eli elintarvikkeisiin ei jää jäämiä, ne ovat turvallisia käyttää ja eläintautitilanne pysyy hyvänä. Lääkkeiden saatavuuden edellytyksenä on, että lääkelupia myönnetään. Jos osaaminen lääkelaitoksesta häviää, niin hidastetaanko lupaprosessia ja siten rajoitetaan lääkkeiden satavuutta vai höllennetäänkö lupaprosessia ja riskeerataan turvallisuus? Tässä onkin ministerillä mietittävää…

Helsinki kyllä pärjää kaupunkina ilman lääkelaitoksen työpaikkoja ja Kuopiolle noista työpaikoista saattaa olla iloa. En kuitenkaan toivoisi työntekijöitä kohdeltavan missään niin välinpitämättömästi kuin nyt kohdellaan pakkosiirrossa. Lisäksi olen huolissani Lääkelaitoksen toiminnasta. Tuskinpa savolaista maanviljelijääkään ilahduttaa jos lehmä ei saa lääkettä, lihasta löytyy jäämiä tai Suomen hyvä eläintautistatus menetetään vaikka huonon rokotteen ansiosta. Helsinkiin tulee varmaankin lääkelaitoksen tiloihin uusia työpaikkoja (ehkä maakunnista) ja mahdollisesti siirtyviltä työntekijöiltä vapautuu asuntoja helsinkiläisille. Koko siirto on siis hölmöläisen peiton jatkamista.

Kuopiolla on jo nyt suurempi osuus työpaikoista valtion virkoja kuin Helsingissä. Kuopiossa pitäisikin ryhtyä toimiin, jotta sinne syntyisi uusia, eikä siirrettyjä työpaikkoja. Luulisi sen olevan helppoa, kun olemme saaneet vuosikaudet lehdistä lukea, miten mahtava paikka asua Kuopio on ja miten sieltä löytyy osaajia lähes alalle kuin aloille.

PS. Kirjoittaja on ollut mukana taistelemassa Eläinlääketieteellisen tiedekunnan pakkosiirtoa Kuopioon vastaan ja tietää, että pakkosiirroissa ei asia-argumenteilla pelata.

Tein valtuuston kyselytunnilla tänään seuraavan kysymyksen:

”Uimastadion on ajateltu pitää tänä vuonna auki vuoden loppuun saakka liikuntaviraston
90-vuotisjuhlan kunniaksi. Altaan lämmitykseen kuluva energiamäärä vastaa 300
keskikokoisen omakotitalon vuotuista energiankulutusta.

Samaan aikaan Helsingillä on voimassa valtuuston hyväksymä energiapoliittinen ohjelma,
jonka tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta ja vähentää Helsingin kaupungin päästöjä 20
prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Valtuuston linjaukset koskevat kaikkia hallintokuntia
ja ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää kaikkien osallistumista päästöjen vähentämiseen.

Onko altaan lämmityksestä jo päätetty ja jos on niin kuka on tehnyt päätöksen? Kuinka
tämä päätös voi olla linjassa valtuuston hyväksymien energiansäästötavoitteiden kanssa?”

Apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen vastasi, että virasto on asiasta päättänyt ja energiankäyttöä joudutaan tämän hankkeen myötä miettimään entistä tarkemmin. Suuri joukko valtuutettuja lähes kaikista puolueista käytti puheenvuoron aiheeseen liittyen ja yhtä (ehkä) kannattavaa kommenttia lukuun ottamatta kaikki vastustivat lämmitystä.

Mielestäni kaikenlaiseen liikkumiseen kannattaa kannustaa ja kaupungissa kannattaa toteuttaa erikoisiakin hankkeita, jotta Helsinki olisi entistä mielenkiintoisempi ja hauskempi. Uimastadionin lämmitys on kuitenkin ilmastonmuutoksen aikaan käsittämätön idea. Samalla rahalla voisi toteuttaa hauskaa liikuntaa kaupunkilaisille energiaa säästävämmällä tavalla. Tai Stadionin aukioloa voisi jatkaa, mutta säiden viiletessä altaassa voisi harrastaa ”avantouintia”.

Rautatientorin jääkenttä on ollut menestys, mutta ei kukaan ole esittänyt, että se pitäisi jäädyttää myös talviaikaan. Halutaankohan stadionin lämmittämisellä viestittää, että tällä energiantuhlausmeiningillä Helsingissä kohta uidaan ulkona myös talviaikaan?

Selkeästä valtuuston vastustuksesta huolimatta Haatainen ei aikonut perua ideaa. Aika lailla peppua pyyhittiin koko valtuustolla. Valtuusto on selkeästi sitoutunut energiansäästötavoitteisiin, jotka edellisen kauden valtuusto yksimielisesti hyväksyi. Liikuntavirasto siis vähät välittää kaupungin korkeimman elimen linjauksista. Tämä yksittäinen hanke oli kaikkien mielestä huono, mutta sitäkään ei luvattu edes harkita uudelleen. Julkisen keskustelun perusteella myös helsinkiläiset vastustavat altaan lämmittämistä ja toivoisivat liikuntaviraston viettävän juhlavuottaan jotenkin toisin.

Vaikka hanke ei tänään kaatunut, niin toivon silti, että idean yleinen vastustus kantautuu vielä myös asiaa valmistelevien virkamiesten korviin ja lopulta Stadionin allas on lämmin vain siihen asti syksyä, kun se sään kannalta on järkevää.

Lokakuussa valittu valtuusto aloitti työnsä tänään. Ensimmäisessä kokouksessa valittiin uudet luottamuselimet ja omatkin tehtäväni vaihtuivat tälle kaudelle. Olen ollut kuusi vuotta kaupunginhallituksessa ja neljä vuotta Vihreiden kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja. En enää hakenut näihin tehtäviin, vaan halusin tehdä välillä jotain muuta. Kaupunginhallituksessa työskentely on ollut mielenkiintoista ja mukavaa, mutta vaihteeksi on hauska lähteä tehtäviin, joissa käsitellään kapeamman sektorin asioita ja, rehellisyyden nimissä, kokoonnutaan hieman harvemmin.

Tulevalla valtuustokaudella olen Uudenmaan liiton hallituksen jäsen, Korkeasaaren johtokunnan puheenjohtaja, teatterisäätiön edustajiston jäsen ja Vihreän valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtaja. Virallisesti Uudenmaan liiton ja Teatterisäätiön luottamuspaikat valitan vasta myöhemmin keväällä, mutta käytännössä valtuustoryhmä on jo valinnat tehnyt.

Uudenmaanliiton hallituksessa on mahdollista ainakin vaikuttaa kaupunkirakenteeseen ja kauppakeskusten rakentamiseen. Mielestäni kaupunkia pitää rakentaa raideyhteyksien varrelle ja kaavoituksella pitää huolehtia, että lähikaupoilla on mahdollisuutta menestyä. Yhtään keskelle peltoa rakennettavaa Ideaparkkia en tule kannattamaan.

Korkeasaaren toiminnassa on tärkeää painottaa uhanalaisten lajien säilymistä. Eläinten pitäminen häkissä vain viihteenä ei ole hyväksyttävää. Kaikilla eläimillä Korkeasaaressa pitää olla kunnon tilat, joissa on mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen. Samalla Korkeasaari on kaupunkilaisten virkistysalue, missä kuitenkin täytyy toimia eläinten ehdoilla.

Tälläkin kaudella tulen valtuutettuna tekemään monen eri asian parissa. Valtuusto on kaupungin korkein päättävä elin ja sen on syytä käyttää tätä valtaa, vaikka käytännössä suuria asioita ei päätetä valtuuston kokouksen aikana. Tulen tälläkin kaudella osallistumaan aktiivisesti Vihreiden sisäiseen keskusteluun ja linjaamaan sitä mitä yhdessä ryhmänä tavoittelemme. Varapuheenjohtajana pääsen varmasti vielä mukaan erilaisiin neuvotteluihin ja myös johtamaan kokousta ryhmässä.

Lähden innoissani uusiin tehtäviin ja haluan tehdä vielä paremman Helsingin.

Kampanja on ollut kaikkien aikojen paras. Fiilis kentillä äänestäjien ja ehdokkaiden kesken on ollut mahtava. Palaute on ollut melkein pelkästään positiivista ja ihmisiä on ollut ihana tavata ja Vihreiden ehdokkaiden kanssa kiva kampanjoida. Kiitokset kaikille kampanjaa tehneille!

Myrskyä uhmaten kaikki äänestämään!